Palvelun sisältö
Mitä palveluun kuuluu?
PKS-Kiinteistöturva palvelee taloyhtiöitä, isännöitsijöitä, yrityksiä, kuntia, julkisia kohteita ja muita kiinteistönomistajia Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, koko Uudellamaalla sekä Riihimäen seudulla.
Työstä saat
Laiteluettelo sekä sovitun laajuuden mukainen kartoitus-, tarkastus- tai asennusraportti.
Palvelualue
Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Sipoo, Tuusula, Porvoo, Hyvinkää ja muu Uusimaa sekä Riihimäki lähialueineen.
Vastuu kuuluu rakennuksen omistajalle, ei suoraan isännöitsijälle
Pelastuslain 17 §:n mukaan rakennuksen omistajan on huolehdittava, että asunto varustetaan riittävällä määrällä palovaroittimia tai muita vaatimukset täyttäviä palonilmaisulaitteita ja että laitteet pidetään toimintakunnossa. Omistajan hankinta- ja kunnossapitovastuu tuli voimaan 1.1.2026. Asunto-osakeyhtiössä vastuu kuuluu taloyhtiölle. Isännöitsijä tai huoltoyhtiö voi hoitaa käytännön järjestelyjä taloyhtiön toimeksiannosta, mutta pelastuslaki ei siirrä omistajan vastuuta henkilökohtaisesti isännöitsijälle. Huoneiston asukkaan on ilmoitettava havaitsemistaan vioista viipymättä omistajalle. Majoitustiloissa sekä lain tarkoittamissa hoitolaitoksissa ja palvelu- ja tukiasumisessa vastuu kuuluu toiminnanharjoittajalle. Omistajalla tai tämän edustajalla on oikeus päästä asuntoon, kun se on vastuun toteuttamiseksi välttämätöntä; käynti järjestetään lähtökohtaisesti asukkaalle sopivana aikana kohtuullisen ajan kuluessa.
Vähimmäismäärä ja sijoitus arvioidaan jokaisessa asunnossa
Sisäministeriön asetuksen 300/2025 mukaan asunnon jokaisessa kerroksessa tai tasossa on oltava vähintään yksi palovaroitin jokaista alkavaa 60 neliömetriä kohden. Pelkkä pinta-ala ei aina ratkaise riittävää määrää: huoneiden muoto, ilmanvaihto ja hälytysäänen kuuluvuus on huomioitava. Varoitin asennetaan lähtökohtaisesti kattoon vähintään 0,5 metrin etäisyydelle seinistä ja seinämäisistä rakennusosista. Tukes neuvoo välttämään sijoittamista tuuletusikkunan tai koneellisen ilmanvaihdon läheisyyteen sekä tiloihin, joissa kosteus, ruoanlaitto tai muu normaali toiminta aiheuttaa helposti virhehälytyksiä. Asukas saa hankkia asuntoon omia lisävaroittimia tai hälytysääntä täydentäviä lisälaitteita, mutta ne eivät poista omistajan velvollisuutta huolehtia vaadituista laitteista.
Kartoituksessa huomioidaan
- Asunnon ja jokaisen kerroksen pinta-ala
- Makuutilojen ja poistumisreittien hälytysäänen kuuluvuus
- Ilmanvaihto, huonejako ja mahdolliset katveet
- Laitteiden sijainti-, tyyppi-, ikä- ja vaihtotiedot
Palovaroittimen virtalähde ja ominaisuudet ovat eri valintoja
Palovaroitin reagoi savuun, ei pelkkään lämpötilan nousuun. Optinen palovaroitin havaitsee savuhiukkasia valon avulla, kun taas ionisoiva palovaroitin tunnistaa savun mittauskammion sähkönjohtavuuden muutoksesta. Molemmat ovat savuun reagoivia palovaroittimia, mutta niiden herkkyys eri savutyypeille voi poiketa; laitteen vaatimustenmukaisuus ratkaisee, eikä kumpaakaan esitetä kaikkiin kohteisiin yleisesti parhaana vaihtoehtona. Suomessa myytävän palovaroittimen on täytettävä standardin SFS-EN 14604 vaatimukset ja sen vaatimustenmukaisuus osoitetaan CE-merkinnällä. Varoitin voi toimia vaihdettavalla paristolla, koko laitteen käyttöiän kestävällä kiinteällä virtalähteellä tai sähköverkosta, jolloin sähkönsaanti varmennetaan paristolla tai akulla. Varoittimet voivat lisäksi olla keskenään yhteenliitettäviä, jolloin yhden havaitsema savu käynnistää myös muut varoittimet. Yhteenliitettävyys ei itsessään korvaa oikeaa määrää tai sijoittelua.
Palovaroitinvaihtoehtoja
- Vaihdettavalla paristolla toimiva palovaroitin
- Kiinteällä pitkäikäisellä virtalähteellä toimiva palovaroitin
- Sähköverkkoon kytketty ja varmennetulla virtalähteellä varustettu palovaroitin
- Keskenään yhteenliitettävät palovaroittimet
Sähköverkkoon kytkettyä järjestelmää ei korvata automaattisesti paristomallilla
Ympäristöministeriön asetuksen 848/2017 mukaan uudisrakentamisessa sähköverkkoon kytketyt asunnot varustetaan sähköverkkoon kytketyillä palovaroittimilla, joiden sähkövirran saanti on varmennettu. Olemassa olevan rakennuksen vaatimukset voivat perustua sen rakennuslupaan, hyväksyttyihin suunnitelmiin ja muutostöihin. Siksi olemassa olevaa sähköverkkoon kytkettyä varoitinta ei pidä korvata paristokäyttöisellä ennen kohteen vaatimusten tarkistamista. Kiinteään sähköasennukseen liittyvä työ rajataan tarjouksessa ja teetetään tarvittaessa sähköalan ammattilaisella.
Palovaroitin ja paloilmoitin eivät tarkoita samaa laitetta
Palovaroitin on tavallisesti asunnossa paikallisesti hälyttävä savuun reagoiva laite. Paloilmoitin on rakennuksen laajempi järjestelmä, joka voi rakennuksen vaatimusten mukaan olla myös yhteydessä hätäkeskukseen. Sisäministeriön asetuksen 300/2025 mukaan palovaroittimen korvaavaa paloilmoitinta tai muuta palonilmaisulaitetta voidaan käsitellä palovaroittimen asemesta vain, kun paloilmaisimien savuherkkyys ja laitteen hälytysäänen voimakkuus vastaavat vähintään palovaroittimien teknisiä vaatimuksia. Korvaavuus tarkistetaan aina järjestelmän suunnitelmista ja dokumentaatiosta.
Häkä- ja lämpövaroittimet täydentävät, mutta eivät korvaa palovaroitinta
Lämpövaroitin reagoi lämpötilan nousuun eikä havaitse savua. Se voi täydentää turvallisuutta esimerkiksi autotallissa tai muussa tilassa, johon savuun reagoiva palovaroitin ei olosuhteiden vuoksi sovi. Häkä- eli hiilimonoksidivaroitin havaitsee häkää ja on suositeltava lisäturva tilaan, jossa on tulisija tai polttoainetoiminen laite. Kumpikaan ei yksin korvaa asunnossa vaadittavaa savuun reagoivaa palovaroitinta. Yhdistelmälaitteen palovaroitinosan on täytettävä palovaroittimelle asetetut vaatimukset. Häkävaroittimen sijoitus, paristonvaihto ja käyttöikä tarkistetaan aina kyseisen mallin käyttöohjeesta. Häkävaroittimen anturin käyttöikä voi poiketa palovaroittimesta, joten palovaroittimille annettua 5–10 vuoden yleisohjetta ei sovelleta häkävaroittimeen automaattisesti.
Hälytyksen havaittavuus arvioidaan käyttäjien mukaan
Äänihälytys ei yksin välttämättä tavoita kuulovammaista tai muuta henkilöä, jolla on erityinen havaittavuustarve. Tavallisessa asunnossa lisälaitteen tarve arvioidaan asukkaan tarpeen ja kokonaisuuden perusteella; ratkaisu voi sisältää esimerkiksi vilkku- tai tärinähälyttimen. Majoitus- ja hoitokohteissa asetuksessa on lisäksi tilanteita, joissa hälytys on annettava äänimerkin lisäksi tai sen sijasta muulla tavalla. Asukkaan on tärkeää ilmoittaa tiedossa olevasta erityistarpeesta taloyhtiölle, jotta ratkaisu voidaan suunnitella oikein.
Uusimisväli määräytyy laitteen merkinnästä ja kunnosta
Palovaroittimille ei ole pelastuslaissa yhtä kiinteää vuosimäärää. Tukes ohjeistaa uusimaan palovaroittimen 5–10 vuoden välein ja edellyttää, että laitteessa on tieto valmistajan suosittelemasta uusimisajankohdasta. Laite uusitaan valmistajan ilmoittamaan ajankohtaan mennessä sekä aina, jos se vikaantuu tai ei toimi pariston vaihdon jälkeen. Paristo vaihdetaan valmistajan ohjeen tai laitteen varoituksen mukaan; kaikissa malleissa paristoa ei voi vaihtaa erikseen. SPEK suosittelee testaamaan toiminnan testipainikkeella kuukausittain. Tämä on turvallisuussuositus, ei pelastuslain nimenomainen kuukausimääräys. Testipainike varmistaa virtalähteen ja äänihälytyksen toimintaa, mutta ei osoita, että anturi tunnistaa savun oikein.
Taloyhtiökohtainen kartoitus tekee ylläpidosta hallittavaa
Palvelussa voidaan kartoittaa asuntojen ja kerrosten pinta-alat, varoitinten määrä ja sijoitus, laitteiden tyyppi, virtalähde, ikä ja valmistajan vaihtopäivä. Sovitun laajuuden mukaan asennamme tai vaihdamme paristo- ja pitkäikäisiä palovaroittimia, testaamme laitteet, kirjaamme poikkeamat ja laadimme taloyhtiölle ylläpitoa tukevan laiteluettelon. Asukkaille annettavat testaus- ja vikailmoitusohjeet sovitaan samalla. Sähköverkkoon kytkettyjen laitteiden sähkötyöt ja mahdollisen paloilmoitinjärjestelmän huolto rajataan aina erikseen.
